Etukäteen tehtävää

Kisojen järjestämisessä on paljon huomioitavaa tiedotuksesta vastuuvapautuskaavakkeisiin. Oma säätönsä on tietysti myös luvissa, joiden hankkimisesta yritimme alkuun parhaamme mukaan pitää kiinni. Ei kuitenkaan yllättänyt, että asioita hoitavaa tahoa ei saatu kaupungin päässä koskaan kiinni. Totesimme, että meluluvan hankkimista tärkeämpää on hoitaa asiat 100 % kuntoon Poliisin kanssa, jotta järjestäjät eivät istuisi putkassa iltapäivän päätteeksi...

Oman ongelman tuotti sähkön saanti kisapaikalle. Arvatkaa paljonko maksaa aloitusmaksu, että sähkön saa vetää sähkökaapista? Siis hinta ilman ainuttakaan kilowattisekuntia. No, veikkauksia? "Vain" 500 euroa. Arvasitko oikein? Kuulostaa sopivalta aloitusmaksulta vaikkapa Madonnan keikan sähköille, mutta ei ihan tämänkokoiseen tapahtumaan. Agregaattia harkitsimme myös, mutta ko. laitteessa on omat huonot puolensa. Koska lupa-asiatkin olivat puolitiessä kaupungin vastausten puuttumisten takia, päädyttiin DJ:n sijaan ostamaan yhdistykselle oma, akkukäyttöinen äänentoistolaite Ion block rocker.

Vaativa tehtävä oli myös soittolistan teko, joka saatiin kasaan eräänä myöhäisenä perjantai-iltana. Suurin huoli oli, ettei kaikkia hyviä biisejä ehditä välttämättä soittamaan ollenkaan. Kisaa olisi tietysti voinut seurata pelkän musiikin säestyksellä, mutta katsoimme parhaaksi pistää joku onneton hallituksen riveistä mikin jatkeeksi.

Kilpailun ollessa kyseessä, on mukava antaa osallistujille jotain muutakin kuin lämmintä kättä. Tukijoiden saaminen on omanlainen hommansa ja hankitut palkinnot lämmittävät niin järjestäjien kuin saajien mieltä. Tällä kertaa joulun kisaan toivat Nikita, Electric, Les Ettes, She Rocks ja 101 skateboard jewellery, unohtamatta juomatarjoilua josta huolehti Monster Energy Drinks. Kiitos sponsseille yhteistyöstä, kaikkea kivaa saivat sekä osallistujat että katsojat.

..ja paikanpäällä säädettävää 

Ensikertalaisille asiat eivät aina ole niin itsestään selviä. Esimerkiksi teltan pystyttämiseen värvättiin kaikki parkissa aamupäivällä skeittaamassa olleet. Mitään oikeita työkalujakaan ei tullut mukaan - jos kertakäyttögrillejä ei lasketa. Onneksi kaikki ruuvit olivat sattumalta sopivan kokoisia skedetuulille.

Jotta kisapaikan kasaamisessa ei olisi ollut tarpeeksi huolta, pahinta oli päällä leijuva sateen uhka. Olimme sopineet varapaikaksi Kontulan hallin, mutta siinä vaiheessa kun kaikki oli Hertsikassa valmista, olisi kisojen siirto ollut lähestulkoon mahdotonta. Ei hallin vuokraaminenkaan ilmaista ole, onneksi siitä ei tarvinnut maksaa kun sitä ei käytetty.

Ja kisa käyntiin!

Kisaajia saatiin paikalle seitsemän. Kuulostaa ehkä vähältä, mutta me järjestäjät olimme oikein tyytyväisiä kisaajien määrään ja laatuun. Myös katsojia oli paikalla varsin mukavasti, kuutisenkymmentä, ja siitä joukosta jo irtosi kannustustakin. Tsemppaus oli kuitenkin kovimmillaan kisaajien kesken.

Tuomareina toimivat pitkän linjan skeittaajat Mikko Koski ja Joni Kukkohovi. Ulkopuoliset ja pätevät tuomarit olivat tärkeät kisan tasapuolisuuden vuoksi.

Kisa vedettiin puolisen tuntia kestävänä jamina. Voittajaksi nousi monipuolisuudellaan Rosalinda Tuomaala, kisaraneissa mm. frontti fiftareita, switch droppauksesta rokkari ja feikki frontti axle. Toiselle sijalle ylsi Lotta Luoma mm. fakie smitheillä, ollie rokkareilla ja sweepereillä. Kolmannen sijan pokkasi Eija Joensuu, joka liukui tuomareiden mieleen ainakin pitkillä boardslideillaan ja feeblegrindeillaan.

Kannattaako? 

Eihän tässä mitään järkeä ole omaa skeittausaikaansa tämmöiseen käyttää, mutta kyllä hyvin järjestetyistä tyttöjen omista kisoista silti hyvä fiilis jäi. Ensi vuonna toteutus on tietysti helpompaa, kun osa hommista saattaa mennä jo rutiinillakin. Ehkä perinne tulee jatkumaan. Sen verran tuoreet haavat ja järkkäreillä skeittausvaje, että ihan vielä ei mennä varmaksi lupaamaan.

Niin, ja jos siis luulit että urakka on ohi kun kisapaikka hiljenee, niin tämä juttu on todiste siitä, että ei ole. Tulokset, kuvankäsittelyt, videoeditointi ja juttujen kirjoitus jatkuvat vielä hyvän tovin.

Alkuperäinen teksti: Leena Vänni

Muokkaus: Maili Hyttinen

Kisojen laatu näytti osallistujien ja katsojien osalta jo hetken aikaa uhkaavalta, sillä kilpailijoita saatiin ponnisteluista huolimatta ainoastaan kolme. Määrää verottivat sairastapausten ja työssäolon lisäksi mahdollisesti samaan aikaan järjestetyt Flow-festivaali ja Volcomin Wild in the Parks -kiertue Tullikirjurissa. Onneksi laatu korvasi määrän ja skaboissa nähtiin aivan uusia ja jopa uskomattomia temppuvirityksiä, joista vastasi mm. Tiina Heikkilä.

Aamu alkoi viileänä, mutta yhden aikaan porottavassa auringonpaisteessa kuumotti jo niin kisaajia kuin juontajaakin. Jamit aloitettin hiukan ennen yhtä, sillä yhden kilpailijan oli poistuttava puoli kahdelta. Sinänsä harmi, koska suurin osa yleisöstä saapui paikalle vasta yhden jälkeen. Toisaalta normaaliahan on että mikään kisajulisteessa tai muussa painetussa materiaalissa ilmoitettu tieto ei pidä paikkaansa, kuten kellon aika tai osallistumismaksun määrä. Maksua päätettiin laskea siltä varalta että muutama euro on kriittinen summa jonkun lompakossa ja estää osallistumisen.

Kisaajat yllättivät ainakin juontajan ennen kaikkea isommilla vauhdeilla ja viime vuotista suuremmalla taistelutahdolla, ensimmäisen viiden minuutin jälkeen tuntui että kuinka ne muka jaksavat vetää vielä loput kaksikymmentäviisi minuuttia kunnon raneja. Kyllä ne jaksoivat, vaikkakin Tiina pannutti sen verran pahasti että päätimme pitää kesken jamin lyhyen jäähytauon. Tauko osoittautui Jyväskylän lakeuksilta kisoja varta vasten hieman myöhässä saapuneen Heinin pelastukseksi, sillä hän ehti nipin napin mukaan. Jameja oli tuossa vaiheessa jäljellä enää viitisen minuuttia, mutta kisoja jatkettiin vielä sen verran että Heini pääsi ajelemaan omat raninsa. Ja täytyy sanoa että feeblet, frontti- ja bäkkismithit ja ties mitkä antoivat skaboille hienon päätöksen!

Tuomaristo painotti arvioinnissaan tyyliä, tekniikkaa ja monipuolisuutta. Jokaisen kisaajan kolmen parhaan ranin pisteet laskettiin yhteen, mikä ratkaisi sijoitukset. Neljänneksi sijoittui Eija Joensuu feebleillä, boardeilla, feikki pivoteilla, fiftareilla ja rokkarin eri versioilla, kolmanneksi Tiina Heikkilä nosestallilla, smitheillä, popparilla putkelle ja bluntilla, toiseksi Katja Häkli rokkarin eri versioilla, feikki pivoteilla, frontti- ja bäkkiaxleilla ja fiftareilla. Minirampin Suomen mestariksi 2011 kruunattiin paikalle viime tipassa saapunut Heini Luotola frontti ja bäkki smiteillä, feebleillä ja yksinkertaisesti hyvännäköisellä ja varmalla ajelullaan. Best Trickin kääräisi mukaansa jälleen Tiina Heikkiä uskomattomalla "Monster Banner Kick" veivauksellaan, joka päättyi switchinä droppaamiseen. Lisäksi Tiinan bluntti feikkiin toimii aina!

Tänä vuonna toista kertaa kertaa järjestetyt minikisat tuntuivat kesän aikana jokseenkin tahmealta idealta. Kyseessähän on täysin vapaaehtoisvoimin järjestettävä tapahtuma ja helteiden puskiessa päälle olisi ollut kiva tehdä jotain ihan muuta kuin vääntää yhdistysasioita ja istua koneen ääressä suunnitellen minikisoja.. Näin tapahtumaa seuraavana päivänä ainakin allekirjoittaneella on aivan uskomattoman mahtava fiilis, koska tuntuu että kisat olivat todellakin kaiken vaivan arvoiset!

Suurenmoinen kiitos kuuluu myös tapahtuman tukijoille, UNION FIVE:lle, Monster Energylle ja 101Skateboard Jewellerylle. Yhteistyö toimi loistavasti!

Teksti: Maili Hyttinen

Kuvat: Satu Pulkki-Pennanen (ellei erikseen kuvassa mainittu).